TROIS MOIS EN FRANCE

Aujourd'hui ca fait exactement 3 mois  que je suis ici en France. Je me sens que ca fait un peu bizarre de penser comment ma vie a changé dés que je suis arrivée ici. N'importe les difficultés et n'importe les moments de malheur, il y'a toujours quelqu'un qui me rend heureuse. J'ai fait connaissance avec les gens merveilleux et j'ai visité les places géniaux. Je crois que cette année va m'apporter encore plus beaucoup des moments fantastiques, donc on verra qu'est-ce qui va se passer... 

VAYRAC JA MUUTTO

Moikka! Tässä parit kuvat tältä viikonlopulta jonka vietin varahostien sukulaisten luona kylässä nimeltä Vayrac. Kuulostaapa sekavalta.. :D Matka kohti kylää alkoi lauantaina, jolloin illalla paikan päälle saavuttaessa ehdittiinkin vain syödä porukalla illallista kun olikin jo aika mennä nukkumaan. Sunnuntaina oli enemmän aikaa, joten lähdettiin hostien kanssa tutkimaan kylää ja sain otettua parit kuvat. Illemmalla palattiin takaisin Briveen ja poikettiin rannalle nauttimaan auringosta.


Niin ja hei, voisin tähän loppuun vielä infota mun uudesta perheestä, joka on (viimein) löytynyt Lyonista. Vihdoin mulla on tiedossa vakituinen perhe loppuvuodeksi, jes! Perheeseen kuuluvat vanhemmat ja mua vuotta nuorempi host -sisko, joka käy samaa koulua jossa mä tuun torstaina aloittamaan. Joten, tilanne on tällä hetkellä se, että tiistaina on edessä muutto ja neljän tunnin ajomatka pysyvän perheen luokse Lyoniin, jossa alkaa luonnollisesti loman jälkeen myös uusi koulu. Vaikka mä tosiaan sain kuulla näistä uusista perhetiedoista vasta kolme päivää ennen muuttoa, en kuitenkaan osaa olla surullinen lähdöstä, en ainakaan vielä. Totta kai kavereita tältä alueelta tulee ikävä, mutta jos mä viimein oon saamassa sen kauan toivomani pysyvän perheen, niin lähden sen perässä vaikka toiselle puolelle Ranskaa.. :D Tänään on kuitenkin mun viimeinen päivä täällä Correzen alueella ennen muuttoa, pitääpi sitten ottaa vielä viimeiset kuvat kavereiden kanssa..


Ps. kaverit ja muut jotka laittaa mulle viestejä: mun kännykkä on toistaiseks rikki, jos teillä on jotain tärkeetä asiaa niin laittakaa facessa kiitos!

Q&A: perheenvaihdosta ja kavereista

Moi! Sain vihdoin tämän Q&A -postauksen purkkiin, eli luvassa olisi vastauksia teidän lähettämiin kysymyksiin (joita tuli ihan kiitettävästi, kiitos siis kaikille niistä)! Sen kummempia sanomatta mennään suoraan kysymyksiin:


Mikä on ollut tähän asti vaikeinta, entä parhainta?
Vaikeinta on ollut kieli ja oman paikan löytäminen. Kieli helpottuu päivä päivältä, mutta etenkin alussa ranska ei vaan sujunut vaan yritin keplotella eteen päin lähinnä enkulla jota kukaan ei sitten ymmärtänyt johtuen ranskalaisten yleisesti huonosta enkun tasosta.. :D Mutta vaikka välillä tulee sellaisia hetkiä kun ei vaan ymmärrä, niin kyllä tää on alusta huomattavasti helpottunut ja parempaan suuntaan ollaan jo päästy. Oman paikan löytämisestä sen verran, että se ei ollut mikään itsestäänselvyys täällä uuden elämän tuomien haasteiden keskellä, mutta rupeen olemaan jo aika kartalla siitä mikä on mun ns. asema täällä: koulussa, kotona ja harrastuksissa. Vieläkin tulee hetkiä jolloin ajattelen että mitä mä täällä teen ja miten mun kuuluisi oikein toimia, koska vaihtarina sä et ole niin kuin kaikki muut. Tätä koko asiaa on jotenkin hankala selventää mutta uskon jokaisen vaihtarin pystyvän samaistumaan tähän tunteeseen edes vähän.


Parhainta on yleisesti ottaen se mahdollisuus että mä saan olla täällä ja rakentaa uutta elämää päivä päivältä, iloine ja vaikeuksineen. Kun tarkemmin aattelen asiaa, tää on ihan huisin siistiä: mä vietän vuoden ulkomailla ja mulla on mahdollisuus tehdä tästä vuodesta se vuosi, jonka muistan loppuelämäni.. Myös se tunne, että oon päässyt jo näin pitkälle vaihtarimatkallani ja selviytynyt vastaan tulleista vaikeuksista, on ihan mahtava!


Miten kieli sujuu? Ootko huomannut kehitystä?
Kieli on kehittynyt yllättävän lyhyessä ajassa! Etenkin puhuminen ja ymmärtäminen on helpottunut hurjasti alusta, jolloin sain suustani vain jotain epäselvää muminaa.. :D Mun monet kaverit on sanoneet olevansa yllättyneitä kuinka hyvin puhun ranskaa nykyään. Totta kai välillä tulee eteen hetkiä kun ei vaan ymmärrä ja joutuu pyytää toistamaan uudestaan ja uudestaan mutta en voisi olla tyytyväisenpi nykyiseen tilanteeseen. En malta odottaa miltä vuoden lopussa näyttää..


Mikä on tilanne perheessä? Miten perheenvaihto etenee?
Tänään on tosiaan viimeinen päivä ekassa perheessä ennen muuttoa ja kyllä jännittää hieman mitä varaperheen jälkeen on luvassa. Muutan siis yhden AFS -työntekijän luokse asumaan siksi aikaa että uusi perhe löytyy. Näillä näkymin saan kuitenkin jatkaa tavalliseen tapaan mun nykyisessä koulussa eli kavereita en oo menettämässä, jes! Vaikka tää perheen vaihtelu on omalla tavallaan rankkaa ja vuoden loppuun mennessä mulla tulee olemaan kokemusta yli kolmessa perheessä asumisesta, niin on tää omalla tavalla aika kiinnostavaa kun pääsee niin monen porukan arkeen mukaan. Ja tietysti tää kasvattaa myös kaikkine vaikeuksineen.


Ootko jo kokenut sellaisia hetkiä kun haluaisit kotiin?
Kaksi kuukautta oon täällä viettänyt ja kaikista vaikeuksista huolimatta en oo sen kauheemmin Suomeen kaivannut. Tietysti välillä, etenkin yksin ollessa, tulee ikävä kavereita ja perhettä mutta lähinnä toivon että he tulisivat tänne mun luokse enkä mä heidän :D Aika harvoin kuitenkin Suomea ikävöin, koska täällä on lähes koko ajan jotain meneillään.


Kuinka helppoa kavereiden saaminen on? Miten oot tutustunut sun luokkalaisiin?
Sanoisin, ettei kavereita tipu taivaasta mutta ei niiden saaminen kovinkaan hankalaa ole. Ranskalaiset on onneks yleisesti ottaen aika ulospäinsuuntautuneita joten ainakin mun kohdalla muihin tutustuminen kävi aika helposti. Pitää vaan olla kiinnostunut ja pitää kiinni niistä ihmisistä, joiden kanssa tahtoo viettää aikaa. Pääsin tekemään tuttavuutta mun luokkalaisten kanssa tutustumalla ensiksi yhteen tyttöön, jonka kautta jatkoin tutustumalla hänen kavereihinsa ja niin edelleen. Kannattaa siis pyytää kavereita esittelemään sut heidän kavereilleen ja niin edelleen, niin tutustuu tehokkaasti muihin!


Mikä on ärsyttävintä Ranskassa?
Se, että enkun taso on täällä yleisesti ottaen tosi huono. Ymmärrän, että se saattaa olla ranskalaisille hankalaa mutta ärsyttävintä on se ettei edes viitsitä yrittää vaan ajatellaan että ranskalla pärjätään kaikkialla!


Mikä on parasta koulussa?
Kaverit ja se, että aina on ihmisiä joiden kanssa puhua! Mun puhelias luonteenpiirre rupeaa viimein pääsemään näkyviin kun ranskaa alan paremmin oppimaan..


Mikä on suurin ero mielestäsi Suomen ja Ranskan välillä?
Kyllä ihmiset on täällä yleisesti ottaen hyvin erilaisia kuin Suomessa. Ranskalaiset on suomalaisia ulospäinsuuntautuneempia, kovaäänisempiä, puheliaampia, avuliaampia ja kohteliaampia. Musta tuntuu että saatoin alussa kokea lievää kulttuurishokkia siitä, kuinka tärkeetä täällä muiden huomioon ottaminen oikeasti on. Yllätyksenä tuli se, kuinka paljon tässä kulttuurissa ihmisten avuliaisuutta arvostetaan. En väitä, etteivätkö suomalaiset ole avuliasta sakkia mutta täällä avuliaisuus ja muiden huomioon ottaminen on jotenkin selvemmin näkyvillä, kuin Suomessa.


Suositteletko Ranskaa kohdemaaksi?
Suositteĺen ehdottomasti, jos ranskan kieli ja kulttuuri kiinnostaa! Tää on aivan ihana paikka viettää tuleva vuosi, koska Euroopan sydämestä löytyy yllättävän paljon koettavaa eikä kulttuuri ole liian poikkeavaa vaan sopivan länsimaalaista suomalaiselle.


Mitä ikävöit Suomesta perheen ja kavereiden lisäksi?
Mun koulua omalla tavallaan ja sitä vapauden tunnetta, kun voin mennä paikasta toiseen ilman sen kummempia selittelyjä.


Mitä oot tehnyt hankalien tilanteiden tullessa vastaan? Onko vaikeimmissa tapauksissa tehnyt mieli lähteä kotiin?
Eiköhän tää oo aika lailla sama vastaus kaikilla vaihtareilla mutta mä oon vaan koettanut selviytyä tilanteesta kylmän rauhallisena asiat selviksi puhumalla. Ja kuten jo aikaisemmin mainitsin, missään vaiiheessa ei oo tehnyt mieli palata Suomeen, ei edes niissä hankalimmissa tilanteissakaan. Mä tiedän että mä pystyn tähän ja palaan Suomeen vasta heinäkuussa niin kuin on suunniteltu.

MITÄ MULLE OIKEASTI KUULUU?

Mitä mulle oikeasti kuuluu?

Niin, miten mulla oikeasti täällä menee? Se on kysymys, jota moni varmasti miettii tätä mun blogia selatessa, sillä sehän on selvää etten mä ihan kaikkea täällä jaa. Täällä on lähinnä kivoja kuvia siitä kun kävin kahvilla tai siitä kuinka kivalta taivas näytti aamulla. Kerron kuinka tietty ajanjakso vaihtariutta on purkissa, vähän koti-ikävä ehtinyt iskemään mutta ei mitään sen vakavempaa. Siitäkö mun elämä täällä pelkästään koostuu? Kivoista kuvista ja hyvistä hetkistä? No ei tietenkään. 

Yleensähän se ongelma näissä vaihtoblogeissa piilee siinä, että täällä jaetaan lähinnä ne hyvät ja positiiviset hetket vuodesta ja sen perusteella monet sitten saavat vaihtovuodesta turhan ruusuisen kuvan. Siinä ei oo mitään vikaa että joku haluu jakaa elämästään vaan ne valoisat puolet, jokainen saa jakaa just sen verran elämästään kuin tahtoo, mutta samalla niistä huonoista puolista vaietessa saa turhan moni vaihtariudesta ihan vääristyneen kuvan. Vaihtarivuotta vertaillaan vuoden mittaiseen lomaan, vuosi ulkomailla on kuin unelmaa ja sen takia tietysti se paras vuosi ikinä. Kohta kahden kuukauden mittaisella vaihtarikokemuksella mä voin kuitenkin todistaa, että tää on kaukana kaikista noista luuloista. Tää on tavallista elämää vieraan maan ja kulttuurin keskellä, joka on välillä ihan pirun hankalaa. Ja rehellisesti sanottuna mulla on tällä hetkellä menossa varmaan yks hankalimmista ajanjaksoista mun vaihtoa, jota aion nyt avata teille enemmän, sillä en haluu vaieta hankalista asioista vaan sanoa, että viime päivät ovat olleet kaukana helpoista.

Viime tiistaina tehtiin yhdessä perheen ja kahden vapaaehtoisen kanssa päätös mun perheenvaihdosta. Päätös ei todellakaan ollut helppo vaan monien yrityksien kautta päädyttiin vasta viimeiseen oljenkorteen eli perheenvaihtoon tarttumaan. Nyt moni ajattelee heti että mikä meni pieleen, mitä perhe tai minä tein, mutta yksinkertaisesti tilanne perheessä oli niin sekava ettei ollut enää muuta vaihtoehtoa. Siellä perheen keskellä oli siis syttymässä isomman puoleinen perhedraama ja päädyttiin siihen tulokseen ettei vaihtari keskellä sitä kaikkea ollut parhain yhtälö. En haluu tästä sen kummemmin avautua kuin että parempi se on niin että mulle etsitään uusi perhe ja he saavat ratkoa ongelmansa keskenään.

Ongelmana tässä kaikessa piilee se, että koska tällä mun alueella ei oo enempää perheitä vapaana niin mä joudun luultavasti jättämään koko alueen ja aloittamaan puhtaalta pöydältä uudella alueella, joka voi sijaita ihan toisella puolella Ranskaa kaukana kaikesta tutusta. Raskainta tästä kaikesta tekee sen, että samalla jää tänne kaikki mun uudet kaverit. Ei muuten ollut mikään helppo juttu se kavereiden teko ja kaiken tän uudestaan aloittamista mä just pelkään, sillä alku ei ollut mikään helpoin. Muutenkin näistä mun kavereista tällä alueella on tullut mulle lyhyessä ajassa ihan hurjan tärkeitä enkä tiiä miten jaksan aloittaa kaiken taas alusta. 

Tälläistä täällä siis. Voin kuitenkin sanoo että parempaan suuntaan ollaan menossa ja päivä päivältä helpottaa. En kyl tiiä siitä päivästä kun pitää sanoo heipat kaikille uusille kavereille ja lähtee aloittamaan taas uusi elämä mahdollisesti toiselle puolelle Ranskaa mutta tälläistä tää on, c'est la vie. Onneks en oo yksin vaan muut vaihtarit ja kaverit on täällä tukena. Ja voinhan mä vuoden aikana tälle alueelle kavereiden luokse joskus palata, ei nää tästä minnekään ehdi kadota, oon siitä varma. Nyt vaan pidetään peukkuja että uusi perhe löytyy pian jotta pääsen aloittamaan taas uuden jakson elämästäni...

Ps. Se Q&A josta teille lupailin snapissa on tekeillä, kiitos kaikille jotka lähetti kysymyksiä ja ihan pian saatte kysymyksiinne vastauksia, stay tuned! ;)

LOKAKUULTA

Moi, mitä teille kuuluu? Siitä on taas ehtinyt vierähtää tovi kun viimeksi tänne päivittelin joten jospa nyt olisi taas korkea aika kirjoitella missä mennään. Oon yllätyksekseni ottanut viime aikoina paljon kuvia mun ympäriltä, joten ajattelin muutaman niistä avulla kertoa kuulumisia lähiajoilta.



1. Viime viikolla tänne Ranskaan rantautui mun kauan odottama eka paketti Suomesta! Äiti oli siis pistänyt paketin mukana tulemaan mun unohtuneen takin ja tietysti vähän herkkuja Fazerin sinisestä salmiakkiin asti. Kiitos siis niistä äidille! 2. Viime viikonlopun vietin AFS'n järjestämän ohjelman parissa muiden vaihtareiden kanssa johon kuului mm. keilausta kuten kuvasta näkynee. Olin sitten sunnuntai-iltana ihan poikki kun aamusta iltaan ollut juoksemassa paikasta toiseen.. 3. Selfie timee, tässä joku väsynyt kaljurotta viime viikolta.. 4. Mä ja mun japanilainen vaihtarikaveri Anna!



1. Viime viikolla saatiin kuukauden kestänyt kielikoulu päätökseen muiden vaihtareiden kanssa ja jäätiin sen jälkeen yhdessä kahville. Kuvassa Anna, mä, Kei, Giuseppe, Ruby, Anastasia, Rowan, Fanny ja Alexander 2. Tää aamu oli ihan sikamagee!! Kattokaa nyt noita värejä.. 3. Käytiin testaamassa koulun läheinen pastapaikka, mikäs siinä ihan kelpo paikka vaikka tuli muutamat kalorit siinä kerättyä kun ruoka ei täällä mitään terveellisintä mahdollista oo.. :D Koulussa on yleensä ruokana just pastaa, nugetteja, ranskiksia ja muuta yhtä terveellistä. Jospa saisin tanssituntien avulla niitä vaihtarikiloja hieman kuriin.. 4. Suomitytöt Brivessä! Mä ja Fanny ollaan siis ainoat suomalaiset meiän koulussa saati koko kaupungissa, niin ollaan varmasti varsinainen kauhukaksikko etenkin opettajien silmissä :D

ROCAMADOUR JA GOUFFRE DE LA FAGE

Salut! Aattelin tänään tulla kertomaan tänne blogin puolellekin hieman reissusta Rocamadourille ja Gouffre de la Fagelle, josta suoriuduin kotiin vajaa muutama tunti sitten. Rocamadour on siis pieni, reilun 600 asukkaan asuttama kylä, jonne päätettiin mun host-siskon kanssa tänään matkata. Autolla matka vei reilun tunnin ja paikan päälle saavuttuamme lähdettiin heti tutkimaan tätä kuuluisaa kylää, josta olin vaan kuvahaussa makeita kuvia nähnyt :D Oli kyllä niin siisti paikka ja ehdottomasti vierailun arvoinen! Jo kylän parkkipaikalta oli kivat näkymät ylhäällä sijaitsevalle näköalapaikalle ja linnalle, jota kohti lähdettiin sitten matkaamaan. Ja sitä kiipeemistä riitti! Oon varma et kävelin varmaan tuhat porrasta.. Mutta se iänikuinen porrasmäärä palkittiin lopulta, sillä ei ollut maisemista valittamista. Tuntuu et oli nähnyt sellaiset maisemat vaan jossain leffassa!

Matkalla kotiin tsekattiin myös Gouffre de la Fage. Kyseinen paikka on siis aikoinaan veden muovaama valtava maanalainen onkalo, joka löydettiin pari sataa vuotta sitten ja tutkittiin turvalliseksi vierailla. Ostettiin mun host-siskon kanssa liput kierrokselle joka kattoi veneajelun onkalon sisällä ja pienen esittelyn. Paikka oli musta tosi mielenkiintoinen ajatellen että luonto oli kaiken tuon aikojen alussa muokannut. Samalla oli jotenkin tosi aavemainen fiilis kun lipui sen veneen kyydissä ja rupes aatteleen niitä tarinoita mitä oltiin kerrottu jostain miehestä joka oli hukkunut mennessään siellä liian pitkälle.. Siten oli siis aika helpottunut olo kun näki taas auringon valoa sen pimeyden jälkeen :D Sisällä ei valitettavasti saanut kuvata mutta palatessa ylös räpsäsin muutamat kuvat paikasta. Sitten palatiinkin jo takaisin kotiin ja nyt mun on aika ottaa hetken torkut ennen illallista. Bisous!

KUUKAUSI #1

1. Mä ja mun bolivialainen vaihtarikaveri Natalia 2. Harvinaisen synkkä kahvilakuva.. :D mut siinä taas yksi hypäri läheisessä kahvilassa, must tuntuu et ollaan sen paikan vakkariasiakkaat.. 3. Kielikoulun jälkeen muiden vaihtareiden kanssa kahvilla! 4. Nää aamut on kauneimpia, kylmimpiä tosin myöskin..

Kuukauden olen nyt Ranskassa ehtinyt elellä ja tuntuu etten pysy enää mistään kärryillä. Tuntuu hullulta ajatella, että neljä viikkoa sitten odottelin Helsinki-Vantaalla matkalaukkujeni kanssa seikkailuni alkamista ja tässä sitä nyt ollaan. Näiden 28 päivän aikana mä oon itkenyt, nauranut, potenut lievää koti-ikävää ja samaan aikaan ollut täällä onnellisempi kuin koskaan. Pienistä vastoinkäymisistä huolimatta oon pärjännyt hyvin enkä vois olla tyytyväisempi et täällä saan vielä yhdeksän seuraavaa kuukautta viettää. Tää on mun uusi koti ja tänne mä tiedän kuuluvani. Tää on mun vuosi.


Mitä kuukaudessa sitten onkaan ehtinyt tapahtua? Tän kuukauden aikana mä oon muun muuassa osallistunut AFS-reunioniin, kolunnut kaikki koulun läheiset kahvilat läpi, tikahtunut hellelukemista, vaihtanut lukemattomien ihmisten kanssa numeroita, tyhjentänyt Sephoran ihanista meikeistä (!!!), tutustunut mun luokkalaisiin, nukkunut koulun edustalla hyödyntäen kaverini reppua tyynynä, opettanut suomea, lähettänyt mun ranskakavereiden kanssa synttärionnittelut suomikaverille, aloittanut uuden harrastuksen,  käynyt läheisessä järvessä uimassa, nauttinut ranskalaisesta kouluruoasta (joka tosin taitaakin tarjota ne kuuluisat vaihtarikilot mulle vuoden loppuun mennessä..), juhlinut kaverini synttäreitä ja reistaillut suomen kielen kanssa.


Tälläistä täällä siis. Onneks enää kaks viikkoa syyslomaan! Aikeissa on ainakin mun kaverin synttärit, sukulointia (jota riittää koska mun hostien suku on varmaan kolminkertainen omaan verrattuna...), kampaajakäynti, reissu läheiseen kaupunkiin ja muutenkin vaan hetken hengähdystauko kaiken tän kiireen keskellä. Saa nähä mitä tuleman pitää!